Huomio liikkujien käyttäytymiseen

”Automaatio ja uudet palvelut liikenteessä lisääntyvät – mutta milloin muuttuu liikkujien käyttäytyminen”, kysyy liikennetekniikan diplomi-insinööri Merja Penttinen, 44. Hän työskentelee VTT:llä liikennetiimin vetäjänä, noin 30 liikennealan tutkijan esimiehenä ja on viihtynyt talossa pitkään. Penttisen mukaan TransSmartin viimeisenä vuonna tekemistä on tarkoitus keskittää sellaisille alueille, joissa on selkeästi tarvetta ja kysyntää VTT:n osaamiselle tulevaisuudessa.

Painopistealueemme ovat nyt automaattiajaminen ja siihen liittyen keskustelevat ajoneuvot ja liikenneympäristöt, liikenteen uudet palvelut ja liikennejärjestelmän joustava toimintakyky. Teemme näillä alueilla niin palvelujen kehitystyötä kuin arviointia sekä liiketoimintamallien kehitystä”, Penttinen kertoo.

Nähtäväksi jää, kumpi malli yleistyy. Tien varteen sijoitettavat lyhyen kantaman radiolähettimet, joiden välityksellä autot saavat tietoa vai matkapuhelinverkkoa hyödyntävä ratkaisu, jota kokeillaan esimerkiksi Nordic Way -hankkeessa. Joustava liikennejärjestelmä pystyisi kenties jo lähitulevaisuudessa mukautumaan erilaisiin tarpeisiin ja toipumaan nopeasti häiriötilanteista, kuten onnettomuuksista. Liikennejärjestelmän palvelut voisivat onnettomuustilanteessa muun muassa suoraan suositella liikkujille vaihtoehtoisia reittejä ja kulkutapoja.

Automaattiajamisesta on tehty useita hanke-ehdotuksia pääasiassa EU:n Horisontti-ohjelmaan, ja VTT on niissä mukana kehittämässä esimerkiksi tiettyä teknistä osa-aluetta ja arvioimassa vaikutuksia. Jos ratkaisu toimii Suomen kaksikaistaisilla teillä talviolosuhteissa, kun kaistamerkinnät eivät edes näy, niin se todennäköisesti toimii muuallakin.

”VTT:n näkökulmasta ei kuitenkaan vielä riitä, että joku autovalmistaja tulee Suomeen testaamaan autojaan. Meidän pitäisi saada siihen ympärille rakennettua joku oma tapa auttaa ja osallistua”, hän lisää.

Kulkijan mieli ja valinnat kiinnostavat

Liikkujien käyttäytyminen ja mielenmaisema on niin ikään luonteva kiinnostuksenkohde Penttiselle, joka on opiskellut myös liikennepsykologiaa ja keskittynyt jatko-opinnoissaan työ- ja liikennepsykologiaan sekä käytettävyyteen.

”Tulevaisuudessa suomalaiset liikkuvat useita kulkutapoja fiksusti yhdistellen – ainakin kaupunkiseuduilla. Liikennejärjestelmätason energiankulutus ja päästöt saadaan parhaiten laskemaan vasta kun yksittäiset ajoneuvot ovat puhtaampia mutta myös ajoneuvojen määrä saadaan etenkin ruuhkautuvilla väylillä pienemmäksi”, Penttinen pohtii.

Tutkijan näkövinkkelistä olemme jo lähellä liikkumisen murrosta. Matkojen vaihdollisuutta on pidetty perinteisesti suurimpana negatiivisena vaikuttimena joukkoliikenteessä. Yleistyvä reaaliaikainen tieto aikatauluista kuitenkin vähentää vaihtojen rasittavuutta. Odotteluajan voi hyödyntää vaikka käymällä kaupassa.

”Liikkuja haluaa aina päästä lähtöpaikasta määräpaikkaan mahdollisimman nopeasti. Se mikä voi muuttua on kustannustietoisuus. Harva meistä nykyisin autolla ajaessaan ajattelee muuta kuin polttoaineen ja ehkä huoltojen hintaa. Henkilöautoilun kustannukset tyypillisesti aliarvioidaan ja sitä kautta joukkoliikennettä pidetään kalliina.”

Tarve henkilöauton omistamiselle kaupunkiseudulla pienenee useammasta syystä. Lähitulevaisuudessa voi esimerkiksi yhteiskäyttöauton saada omaan pihaansa tarvittaessa ja nopeasti.

”Tuskin heti luovutaan perheen ykkösautosta, varsinkin jos perhe asuu muualla kuin keskusta-alueella, mutta ehkä kakkosautojen hankkiminen vähenee. Tällä voisi olla heijastusvaikutus joukkoliikenneosuuden kasvuun. Asia ei toki muutu yhdessä yössä.”

Edelläkävijät ensin, massat hitaasti perässä

Liikkumisen murros ei tapahdu automaattisesti. Vain pieni joukko edelläkävijöitä on valmis kokeilemaan uusia liikkumistapoja, mutta massat muuttavat tottumuksiaan vasta, kun kuulevat hyviä kokemuksia samankaltaisilta peruskäyttäjiltä kuin itse ovat. Erilaiset kampanjat voivat vaikuttaa yleiseen asenneilmapiiriin, mutta on epävarmaa voisiko vaikutus tuntua käyttäytymisessä. Kokeilut sen sijaan voivat vauhdittaa murrosta ja saada liikkujat muuttamaan tottumuksiaan.

”Tarvitsemme erilaisia rohkeita kokeiluja, jotta saadaan massatkin lähtemään muutokseen mukaan. Varsinaisen palvelun lisäksi keskeistä on ajantasainen tieto palvelusta ja hyvä opastus”, Penttinen toteaa.

VTT:n intressinä on selvittää, miten uusien palveluiden vaikutuksia pystyttäisiin ennakoimaan. Tärkeää on löytää sellaiset optimiratkaisut, jotka saavat kulkijat oikeasti muuttamaan liikennekäyttäytymistään.

Himoliikunnalla eroon työstressistä

Nopeakäänteinen ja timmissä kunnossa oleva Penttinen saattaa päivisin pohtia kulkijoiden mielenliikkeitä, mutta vapaa-aikana hän itse harrastaa energisesti kuntourheilua. Hän on myös kouluttautunut henkilökohtaiseksi valmentajaksi ja pyörittää sivutoimena omaa valmennusyritystään. Laiskempaa toimittajaa hengästyttää jo kuunnellessa.

”Viime vuonna pyöräilin pienen työporukan kanssa Oulusta Espooseen – ja siitä viikon päästä yritin juosta Vuokatin vaaroilla polkuja pitkin 110 km. Yhdistelmänä tuo oli vielä silloin liikaa – ja juoksin vain 70 km. Tämän kevään tavoitteena on sitten Karhunkierroksen 80 km matka Kuusamossa – ja loppukesän ohjelmasta päätän tuosta toivuttuani.”

Penttinen kertoo treenaavansa vuodessa reilut 500 tuntia. Osa tunneista kertyy työmatkakävelyistä, noin tunti suuntaansa. Perheeseen kuuluvat mies, pian 18-vuotias tytär ja kohta 15-vuotias poika sekä partacollie-neiti Alice ja marsuja.

”Kaikki muut paitsi marsut harrastavat jonkinlaista liikuntaa. Lihasvoimalla liikkumista minulle kertyy vuodessa noin 5 000 km. Lisäksi ohjaan vapaa-ajallani juoksukoulua, teen harjoitusohjelmia ja kuntosaliohjausta – telkkaria en katso koskaan tekemättä samalla jotain muuta, yleensä neulon.”

Teksti ja kuva: Sirpa Mustonen

Palaa otsikoihin